Kesä on parhaimmillaan, ja joka puolelta saa jälleen lukea vinkkejä hyvään ja rentouttavaan lomaan tai ylipäätään onnellisempaan elämään. Kaiken keskeltä kukin löytää varmasti itselleen sopivimmat.
Yksi tämän kesän suosikeistani on twitteristä @PasiErvastin simppeli päätös (27.6.17)
”Lopetin muutama vuosi sitten valittamisen ja toisten syyttämisen. Kyllä kannatti. Mikään ei huoleta ja ihmiset on mukavia. Kokeile säki.
– Valittamisen ja muiden syyttämisen loputtua suhde itseen paranee. Oppii näkemään maailmassa olevan hyvän ja se muuttaa koko sielunmaisemaa.”
Tällä periaatteella voisi olettaa lomankin sujuvan mukavasti ja isommallakin porukalla melko sopuisasti. Totuushan tietysti on, että aina asiat eivät mene kuten toivoisi. Elämä kolhii enemmän tai vähemmän, ja hyvät päätökset unohtuvat. Äkkiä huomaa toistavansa vanhoja käyttäytymismalleja. Silti parempi edes yrittää.
Mikä olisi sovitteluprosessin perusteista kohta, jolla myös sopuisa loma olisi vähän lähempänä?
Muut ovat aina kehuneet minua hyväksi kuuntelijaksi, mutta silti näkisin, että tärkein sovittelutaidoista yksityiselämään saamani oppi koskee nimenomaan kuuntelemista: ole läsnä, kuuntele.
Kuinka monesti olenkaan kotona puuhaillessa havahtunut omista ajatuksistani toisen kysyessä ”Mitä mieltä sä olet” ja huomannut, ettei minulla ole hajuakaan, mistä toinen on puhunut viimeiset pari minuuttia. Tytär on kaikkein paras tämän huomaamaan, ”Äitiii, sä et taaskaan kuuntele”. Kotona sen kehtaa vielä myöntääkin, mutta entä muiden seurassa?
On niin helppo toisen puheenvirran aikana luisua omaan ajatusmaailmaan pohtimaan omia suunnitelmia, omia ongelmia, omia ratkaisuja. Kesädekkarissani Donna Leon kuvaa asian osuvasti Brunettin pohtiessa, ovatko he vaimonsa kanssa kasvattaneet lapsistaan liian hyviä väittelijöitä. Paola-vaimo toteaa: ”Loppujen lopuksi aika harvat kiinnittävät huomiota siihen mitä toiset sanovat keskustelun aikana.”
Ja silti, ehkä etenkin juuri siksi, ihmisille on todella merkittävää tulla kuulluksi, nähdä toisen olevan tilanteessa läsnä. Kuuntelemassa keskeyttämättä, syyllistämättä ja kyseenalaistamatta. Ja sitten vielä se vaikein eli ilman ratkaisujen ehdottamista, kysyen korkeintaan ”Voinko auttaa jotenkin”.
Yksinkertainen ohjenuorani sopuisaan lomaan voisi siten olla: kysy kohtaamiltasi ihmisiltä, etenkin niiltä kaikkein läheisimmiltä, ”Mitä sulle kuuluu, miten nykyään jakselet”, ja sitten oikeasti kuuntele ja kysele lisää. Jätä oman tarinasi kertominen seuraavaan kertaan – anna tämä hetki toiselle.
Kaipaatko yhteisöösi vuorovaikutuksen solmuja avaavaa koulutusta tai sovittelua?
Ota yhteyttä, niin katsotaan mitä saamme yhdessä aikaan.
Leena Saarela | puh. 0400722502