Ei oo totta!

Työyhteisösovittelussa totuuden selvittäminen ja sen kaikille näkyväksi tekeminen on usein osapuolten ensimmäinen tavoite. Sovittelijanakin saan välillä itseni kiinni ajatuksesta, että mitäköhän tässä oikeasti on tapahtunut. Onko totuudella jatkon kannalta kuitenkaan väliä?

”Filosofit eivät ole päässeet muutamassa tuhannessa vuodessa yksimielisyyteen siitä, mitä filosofia on.”

Sovittelussa yhteisön jäsenet kertovat kukin omaa tarinaansa ja tulkintaansa tilanteista. Näkökulmat voivat olla hyvin erilaisia. Yhteiskeskustelussa väittely tilanteiden eri tulkinnoista saattaa kiihtyä. Tärkeää on, että jokainen saa kertoa oman versionsa tilanteesta, ja että muut voivat esittää tästä kysymyksiä ja kommentteja, jotta ymmärrystä voi syntyä. Keskustelu pyörii kuitenkin kehää, jos yritetään vain päästä sopuun siitä kuka teki ja mitä.

Sovittelijan tehtävä onkin totuuden selvittämisen sijasta herättää osapuolet katsomaan tulevaisuuteen. Väliotsikko on poimittu filosofian oppikirjasta (Johdatus filosofiaan), jossa todetaan, että kysymykset auttavat oppimaan uutta, ne työntävät ajattelua eteenpäin. Keskeinen kysymys voisikin olla: Mitä pitäisi tapahtua, jotta tästä päästään eteenpäin? Tai kuten aiemmin kirjoitin tarpeista, mitä tarvitset, jotta..?

Sovittelukoulutuksissa pohdimme paljonkin sitä, millaisilla kysymyksillä voimme auttaa osapuolia oppimaan tilanteessa sekä itsestä että muista yhteisön jäsenistä jotain uutta, miten näkökulmia saadaan avarrettua ja miten empatiaa toisia kohtaan lisättyä.

Sovinto alkaa lähestyä siinä vaiheessa, kun ihminen uskaltaa päästää menneestä irti ja hyväksyy sen, että meillä on kaikilla omat totuutemme. Tämän jälkeen on helpompi alkaa katsoa tulevaan ja keskittyä kysymyksiin, joilla sopu mahdollistetaan.

Jos sinua kiinnostaa oppia vuorovaikutustaitoja, joilla haastavissa tilanteissa pääsee eteenpäin, kurkkaa tulevat koulutuksemme tai tilaa tiimillenne oma kurssi.