Mitä sä tarvitset?

Mitä sä oikeastaan tarvitset?

Kysymys, johon sovittelussa ennen pitkää yleensä aina päädytään. Mitä tarvitset, jotta työ sujuisi / jotta sinun olisi parempi olla?

Kysymyksen kuullessaan ihminen pysähtyy usein ensimmäisen kerran itsekin miettimään, mikä on se varsinainen oma tarve kaiken tuskailun takana. Usein kuultua:

  • Haluaisin työkavereiden luottavan siihen, että osaan tämän homman ilman apuakin – ärsyttää kun tulevat aina neuvomaan.
  • Toivoisin pomon arvostavan minua – nyt tuntuu, että se puhuu muille aina vain alentuvaan sävyyn tekemisistäni.
  • Haluaisin, että kaikki tervehtivät kun tavataan – tuntuu niin ulkopuoliselta, kun mua ei huomata.

Listaa voi kukin jatkaa omilla kokemuksillaan.

Sovittelussa asia tulee ensimmäisen kerran esille yksittäiskeskusteluissa. Keskustelujen jälkeen ihminen yleensä jatkaa asioiden pohtimista eri näkökulmista yhteiskeskustelua odotellessaan. Huomattavasti sovittelu etenee siinä vaiheessa, kun omista tarpeista kertoo uudelleen yhteisessä kokoontumisessa. Kun jokainen kuuntelee ja hiljalleen ymmärtää muiden tarpeita, aiemmat tulkinnat ja käytösmallit saavat aivan uusia näkökulmia.

Koulutuksissamme opetamme sovittelevaa kohtaamista ja tarpeiden tunnistamista laajemmin. Samaa sovittelevaa lähestymistapaa voi kokeilla kaikessa elämässä, kuten koulutuksen käyneet ovat usein tyytyväisinä todenneet, oppeja niin lapsiin kuin omaan puolisoon sovellettuaan.

Aiheesta kertoo myös Helsingin Sanomien 11.5.2017 artikkelissa Hanna Savanna, lue lisää täältä (maksumuurin takana).